Giant Hill - Ravurista Ratsuksi

Kylläpä onkin ollut kuumaa lähipäivinä, ei auttaisi kyllä valittaa kun kohta saadaan taas nauttia sateista ja alle paristakymmenestä asteesta.

Gh on ainakin tyytyväinen kun saa möllöttää kavereiden kanssa laitumella. Maanantaina saatiin uudet popotkin jo jalkoihin ja samalla Gh sai ötökkälätkän harjaansa. Yhden ainoatakaan kuminauhaa ei löytynyt jolla olisin kiinnittänyt magneettilätystkän harjaan, mutta onneksi Sannalta löytyi miehekkäitä sinisiä rusettikuminauhoja meille käyttöön Melkein teki mieli laittaa koko harja täyteen lettejä ja sinisiä rusetteja, mutta maltoin mieleni ja laitoin vain kaksi lettiä joihin kyhäsin lätyskän kiinni. Saa nähdä auttaako  lätyskä vai ei, eilen poika oli ainakin saanut lätkää jo vähän väännettyä.

Kaviot ovat hieman murheena olleet näillä säillä, kun tuntuu että ne murenevat käsiin kun maakin niin rutikuiva. Onneksi Janne sai kengät hyvin pojalle jalkaan, nyt vaan toivotaan vähäsen kosteutta laitumelle niin kaviotkin saavat vähän kosteutta.

Eilen Gh sai toimia taas talutusratsuna kun eräs nainen, joka ei ennen ole ratsastanut kokeili poikaa ja lisäksi naisen lapsenlapsi. Onneksi poika on niin hirveän varma ja kiltti niin ei tarvitse selässä ainakaan jännittää. Näillä säillä varsinkin tuntui kuin olisi pulkkaa vetänyt perässä kun toista vähän laiskotutti Talutuksen jälkeen Gh sai pussillisen porkkanaa ja oli varsin tyytyväinen palkkioonsa.

Lähdin talutuksen jälkeen vielä Sannan ja Tiian kanssa pienelle lenkille. Takaisintulomatkalla meihin iski metsässä ihan järkyttävä ampiaislauma ja silloin oli pakko vain karauttaa niitä pakoon. Sanna ja Tiia tulivat perässä ja ihmettelivät mikä meille oikein tuli kun yhtäkkiä vaan lähdettiin vauhdilla paikalta pois.Tallilla pesin pojan ja annoin hetken möllöttää kylmässä tallissa. UIkoa löytyikin sitten mukavan hiekkainen kohta jossa oli ihana piehtaroida ja ottaa kunnon kuorrutus päälle.

Nyt on sitten laidunkausi korkattu ja on kylä ollut tyytyväistä poikaa kun on saanut herkutella laitumella. Sopivasti oli Gh myös kenkänsä irroittanut niin nyt on sitten sellainen viikon lomakin pojalla edessä

Lääkekuuri on nyt sitten virallisesti ohi ja ollaan alettu jo hieman ravailemaankin. Nopeasti se aika vaan menee eteenpäin..Alkaa olemaan poikakin jo melkein täysin kesäkarvassa, pieniä hipsuhapsuja löytyy vielä ympäri kroppaa. Ötökätkin ovat aloittaneet piinaamaan hevosia laitumella ja vaikka myrkkyäkin on päällä niin ei tunnu sekään auttavan. Tänään sitten ostin sellaisen höpöhöpö SHOO! TAGin, jonka pitäisi magneettikentän avulla häätää ötökät ja takuukin sillä on kuukauden. Toivottavasti nyt toimii, aika skeptinen sitä on kaikenmaailman magneettijuttujen kanssa, mutta nyt tulee testattua toimiiko se oikeasti. Jos se pelittää niin ostan itsellenikin sellaisen kesäksi. Tämä on siis sellainen läpyskä mikä kiinnitetään hevosen harjaan ja sen pitäisi antaa suoja öttiäisiä vastaan.

Oli hauska kun oltiin maastoilemassa, saatiin melkein mäyrä kimppuun. Maastossa mentiin rauhallisesti kunnes alkoi kuulumaan kauheata sihinää, mäyrä juoksi hampaat irvessä meitä kohden..Voin sanoa että pelästyin aika paljon, oli se kyllä ruma eläin Nyt sitten saa alkaa pikkuhiljaa taas kunnolla maastoilemaankin, kesällä on kyllä niin kiva puuhailla hevosen kanssa kun ei tarvitse palella ja liukastella. Jos paarmoista, hyttysistä ja hirvikärpäsistä pääsisi eroon niin olisi aivan täydellistä.

On hauska kun sanotaan että heppailu on sellainen “pikkutyttöjen harrastus” ja vastapainoksi esimerkiksi paini on miesten hommaa, eilen sain itse tyrmäyksen hevoselta, kumpaanhan se lasketaan. Tässä siis mahdollisesti lievää aivotärähdystä parantelen ja yritän saada samalla kirjoitettua jotain kutakuinkin järkevää.

Eilen kun olin suhteellisen vauhdikkaan ravihevosen(vili) käynyt liikuttamassa ja viemässä takaisin tarhaan se sitten saikin kunnon säpsyt portilla varmaankin sähköstä. Siinä sitten lensin pää edellä selälleni tarhauksen pohjalle ja sain vielä kaviostakin päähän ja vähän muuallekin. Luojan kiitos oli kypärä jäänyt liikutuksesta päähän niin ei käynyt mitään pahempaa. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin mikä naiselta voi tulla, että toivottavasti ei mennyt hampaita Siinä sitten keräilin itseäni ja kävin vielä irroittamassa riimunnarun hevosen riimusta ja menin kylmäämään naamataulua tallissa. Siellä uskaltauduin ensimmäisen kerran kokeilemaan oliko purukalusto paikallaan ja oli onneksi! Mitään isompaa ei sitten tullut kun pari mustelmaa kroppaan, nenä on vähän arka ja huuli turposi siinä ohella mukavasti. Tästä siis palaisin takaisin ensimmäiseen lauseeseen, heppatytöt painivat välillä 500 kiloisten sarjassa ja vastustajalla on kaikenlisäksi “sorkkaraudat” käsissä Harvemmin hevoset mitään ilkeyttään tekevät, mutta kaikkea voi sattua kun on isoista eläimistä kyse. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun sain hevosen päälle, viimekerrasta on kyllä jo päälle 10-vuotta.

Hieman pihalla tuli siinä oltua, mutta käytiin vielä Ghn kanssa pienellä kävelylenkillä, jossa se sai mutustaa ruohoa ja valmistautua tulevaan laidun kauteen. Huuhtelin pojalta suurimmat pölyt lenkin jälkeen pois ja annoin päivälääkkeen. Ennen laidunkautta koittaakin sitten kunnon kesäpesu, nyt ei viitsi niin kunnolla pestä kun tarhaukset vähäsen pölyisiä.

Kuvasta huomaa kuinka paljon Gh tykkää lääkkeen antamisesta(katselee kulmien alta juro ilme naamassa) Sunnuntaina käyn sitten seuraavan kerran moikkaamassa poitsua, jos vaikka kunnon kävelylenkin pääsisi tekemään.

Se alkaa olemaan taas kesä lähellä ja vihdoista viimein on taas aikaa istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan blogia.

On tässä kaikkea ehtinyt jo tapahtumaankin, huonoipana asiana ähky joka koettiin pari viikkoa sitten. Torstai iltana tallinpitäjä soitti että pojalla ei kaikki taida olla ihan kunnossa. Lähdin ajamaan illalla tallille ja oireet viittasivat suoraan ähkyyn; piehtarointia, vatsan nyppimistä, ärtyneisyyttä..Aloin taluttelemaan poikaa ja katsoin ettei se vaan pääse makuulteen. Päivystävä pääsi paikalle puolenyön paikkeilla ja antoi ensiapua Ghlle. Muutamaksi tunniksi ehdin nukkumaan kotiin ja aamulla poika olikin ihan terveen oloinen(johtuen varmaankin särkylääkkeestä jota sai illalla) kunnes päivällä oireet alkoivat jälleen. Onneksi Klinikalta pystyttiin ottamaan poika suorilta vastaan ja siellä sitä tarkkailtiin vuorokauden ympäri ja letkutettiin parin tunnin välein. Samalla katsottiin myös veriarvot, otettiin ulostenäyte ja tähystettiin vatsa. Veriarvot olivat kunnossa ja ulosteesta ei löytynyt matoja. Tähystyksessä löydettiin mahahaavaa, joka on erittäin yleinen kilpahevosilla, joten oli ähkystä jotain “hyötyäkin”. Viiden päivän jälkeen sain hakea pojan taas kotiin kera pussillinen lääkkeitä. Voi sitä iloa ja riemua mikä oli kun pääsi taas kotiin kavereita moikkaamaa Aika nopeasti se riemu loppuikin kun oli ensimmäisen lääketujauksen vuoro, itsekin sain suuhuni sitä enkä ihmettele yhtään miksi Gh ei oikein ollut yhteistyönhaluinen lääkkeen annossa. Käytiin pienellä kävelylenkillä, poika ei ollut kuitenkaan 5 päivään päässyt oikein liikkumaan ja paikat olivat vähän jumissa. Tarhauksessa Gh kirmaili kun pieni lapsi Vilin kanssa. Oli ihana nähdä että kaveri oli taas kunnossa!

Tämä kuukausi onkin sitten pelkkää käyntiä, siten mahahaavalääke vaikuttaa kaikkein parhaiten. Ollaan käyty nautiskelemassa kesäisestä metsästä useampaankin otteeseen. Viimeksi kun ratsastin ilman satulaa keväisessä metsässä, Gh käveli rennosti metsäpolkuja pitkin ja aurinko pilkotti puiden lomasta, mietin että tässä on kyllä tämä oma “pieni pala rauhaa”. Metsä on sellainen paikka missä poika rauhoittuu aivan täysin, nätisti se kyllä menee muutenkin, mutta nyt kun on muutama viikko vain kävelty niin alkaa energia vähän kasaantumaan, eikä poika voi millään käsittää miksei mamma anna ravata.

Lääkkeen kanssa on ollut vähän kyllä järjestelyä, koska se pitää antaa 3x päivässä. Onneksi tallinomistaja on niin hyvä tyyppi että lääkitsee pojan aina kun en itse pysty. Nyt on hieman helpottanut kun ei ole enää kuin yksi lääke annettavana kun Gastrogard kuuri loppui. Yhtenä aamuna kun tallinomistaja oli antanut pojalle ensimmäisen lääkkeen ja oli menemässä karsinaan laittamaan toista osaa, poika ryntäsikin karsinan oven avauduttua ulos. Matka tyssäsi kyllä melko lyhyen kun ulkona välikössä oli Vili odottamassa että sanna saa Ghn lääkittyä+napattua mukaan ja vietyä pojat ulos. Gh tempaisi suoraan Viliä päin niin että riimukin meni rikki Onneksi on enää pari viikkoa jäljellä!

Kesäkuussa pääsee Ghkin laitumelle kirmailemaan, kesä on kyllä hevostelussa sitä parasta aikaa. Tai ehkä nyt on se paras aika kun ötökät eivät ole vielä kimpussa mutta ulkona on lämmintä. Nyt on kiva kun saa taas pääsee liikuttamaan kunnolla niin lähteä taas kunnon maastolenkille nautiskelemaan menosta ja meiningistä. Voi olla että päästään kesällä kokeilemaan pieniä maastoesteitäkin jos vaan pääsee niitä rakentamaan

Kevät alkanut nostamaan päätään kun alkaa tietkin hieman sulamaan. Rapa roiskuu ja kärryt vetelee loskassa ihan omia ratojaan. Tässä yksi päivä kun käytiin kärryttelemässä ja lähitiet olivat melko sulaneet, en tullut ajatelleeksi että ihan jokapaikka ei välttämättä niin sula olekaan. Eksyttiin eräälle tielle joka oli niin loskassa että kärryt menivät hevosen perässä niin sivuluisussa ettei uskoisikaan. Parasta oli se, että tiellä ei oikein pystynyt kääntymään ja oli pakko mennä sellaiset 2km kunnon sohjossa ja tietenkin takaisin sama matka. Hieman kävi poika kuumana kun joutui kävelemään koko matkan ja kärrytkin meni perässä miten sattui. Selvittiin ihan hengissä ja onneksi ei tullut rekkoja vastaan, hieman oltiin kyllä märkiä kun päästiin takaisin tallille Tallilta lähtiessä otin kosketusta myös teiden upeaan kuntoon ja jäin autolla ylämäessä sohjoon jumiin. Tuulta oli sellaiset 8m/s ja sohjoa auton pohjaan asti. Onneksi kaksi ystävällistä miestä tuli jeesimään ja lopunkaiken vedettiin auto traktorilla sohjosta irti, kun ei se siitä liikahtanut ei eteen eikä taakse.

Nyt onkin ollut hieman mukavampaa kun sohjoa ei juurikaan ole ja alkaa tienpinta tulla paikottain jo esiin. Viikon alussa tehtiin sellainen 10km jolkottelulenkki jolloin mentiin rauhallisella ravilla koko matka, oli ihana nautiskella lenkistä kun poikakin otti tosi chillisti. Ollaan nautiskeltu todella paljon nyt maastoilusta, Gh on mahtava maastoilukaveri! Täytyy myöntää että on päiviä, jolloin tuntuu että alla on räjähtävä pommi, mutta se yleensä kertoo siitä ettei olla tarpeeksi revitelty. Kerta viikkoon kun käy vauhdikkaalla maastolenkillä niin poika pysyy tyytyväisenä ja malttaa tehdä rennompiakin lenkkejä ja vääntää kentällä.

Eilen mentiinkin kentällä ja oli kyllä todella palkitsevaa jälleen. Gh on todella herkkä avuille ja  välillä tuntuu että liikkuu ajatuksen voimalla. Laukannostojen jälkeen mennään vähän miten sattuu kun poika innostuu niistä niin paljon että yrittää joka kulmassa nostaa laukan..hyvä ettei tarvitse pakottaa Vasempaan kierrokseen poika kykenee jo laukkaamaan melkein uralla, hieman otetaan kulmia suoriksi ettei tule vaadittua liikaa. Oikea kierros on hieman hankala, laukka kyllä nousee mutta ylläpitäminen on vaikeampaa.

Nyt on osittain voinut Ghkin olla ilman loimea, onneksi. Aamut ovat vaan niin järisyttävän kylmiä olleet, lähempänä 20c, päivällä se taas on lähempänä 2-3c. Saisi nyt tulla kevät ihan kunnolla, vaikken nyt välttämättä suuresti odota sitä mudassa marinoitua hevosta, joka tyytyväisenä seisoo tarhan toisessa päässä, josta sen saa hakea mutaisen tarhan poikki..mutta kesä..se on mahtavaa aikaa! =)

Taas on mennyt pitkä aika kun olen päässyt päivittelemään kuulumisia. Kevättä alkaa pukkaamaan kovaa vauhtia ja talvikarva putoilee pikkuhiljaa pojilta pois. Kylmä talvi jättänyt jälkensä kun se on kuluttanut lapojen kohdalta karvaa pois lapasuojasta huolimatta. Onneksi ne kasvavat nopeasti takaisin kun loimittamisesta päästään eroon.

Maastoiltu ollaan jonkun verran kärryillä ja ilman, kerran jopa niin että toinen hevonen oli käsihevosena kun ratsastin Ghlla. Meni kyllä yllättävän näppärästi ja pojat toimi hienosti käynnissä ja ravissa. Nyt on kivassa kunnossa metsätiet kun on hieman pehmentyneet eikä jäätä alla. Huomena pitäisi lähteä pidemmälle lenkille jos vain töistä pääsee valoisan aikaan.

Pientä mustasukkaisuutta on välillä havaittavissa pojassa. Ennen kun Vili tuli talliin, jouduin välillä maanittelemaan, jahtaamaan ja houkuttelemaan poikaa tarhan perukoilta, kun sitä ei vaan kiinnostanut lähteä töihin. Nyt kun kävelee tarhaa kohti se tönöttää jo valmiiksi portilla ja välillä jopa ajaa muut pois Gh osoitti hieman mieltänsä myös kun lähdettiin maastoon niin että Vili oli käsihevosena se mateli kun lehmä tallin pihaa pitkin eikä meinannut millään liikkua eteenpäin. Ajatteli varmaan että pitääkö tuo nyt vielä ottaa mukaankin ja kun riisuin suitsia päästä Gh vaan kääntyi ympäri ja lähti kävelemään talliin päin, mitä ei ikinä ole aikaisemmin tehnyt, yleensä se seisoo niin kiltisi paikallaan..Aikamoinen kyllä

Nyt on onneksi pakkaset laskeneet sen verran että tohtii liikuttaa heposia. Tässä on tullut mukavasti maastoiltua pojan kanssa kun on aurinkoiset päivät hellineet. Perjantaina käytiin vähän ottamassa höyryjä maastossa pois laukkailun merkeissä. Gh on kyllä niin mahtava hevonen, tulee aina niin hyvä fiilis kun lähdetään lenkille. Perjantainakin ravailin pitkin ohjin ja pystyin vaivatta kälättämään puhelimessa vaikka autojakin meni ohi =) Lenkin jälkeen poika sai uudet popot kunnon hokeilla alleen.

saatiin uudet talvipopot alle kun Janne kävi kenkäämässä pojan. Iskettiin kunnon piikit kenkiin niin pitäisi löytyä pitoa taas menemiseen. Oli pojalla hyvät oltavat, kun sai jököttää lämpölampun edessä kengityksen ajan. Siinä olikin sitten aika siirteleminen kun yritti saada poikaa siirtymään

Lauantaina päästiinkin sitten kärryttelemään kunnolla. Poika on kyllä aika kelmi, tykkää jekuttaa oikein olan takaa välillä. Joka kerta kun lähdetään kärryillä pitää lähteä hirveällä ryminällä etenemään kunnes päästään tielle jossa vauhti tippuu kun lehmän häntä..on varmaan huomannut ettei täti oikein osaa vielä sulavasti hypätä liikkeestä kärryille ja tekee siitä entistä vaikeampaa selkään noustessa kyllä pysyy nätisti paikallaan ja kävelee rauhallisesti alunkin. Tälläkin kerralla Gh päätti vähän pitää hauskaa ja kun olin puolikkaalla kankulla hypännyt kärryjen kyytiin niin tömäytti pihan lumikasan päältä ja kärrythän pomppasi mukavasti perässä ei ole ikinä mennyt siitä päältä ennen, joten poika kyllä vaan hauskuutti itseään. Heti kun pääsin kärryille kunnolla niin mentiinkin sitten taas niin nätisti. Oli kyllä kiva lenkki kun aurinko paistoi ja ei ollut kovaa pakkasta. Sellainen 20km lenkki tehtiin ja hyvin kyllä potki alleen kun oli kunnon hokit kengissä. Lenkin jälkeen hemmottelin poikaa ja jalkojen letkutuksen jälkeen annoin sen jäädä lämpölampun alle pesutilaan arnika hauteet jaloissa ja melassivesi edessä. Siinä se lekotteli ihan tyytyväisenä sellaisen 15min ja sitten laitoin pojan karsinaan vielä tunnin ajaksi kuivattelemaan.

Sunnuntaina kävin tallilla vähän kävelyttämässä poikaa ettei paikat vaan menisi jumiin, ihan hyvältä kyllä tuntui eikä vaikuttanut yhtään että olisi jumissa olleet paikat.

Reissusta selvitty ja alkoikin vähäsen pukkaamaan poikia ikävä loman aikana. Lauantaina menin heti aamusta tallille herkkujen kera ja hain Ghn sisälle. Ei paljoa empinyt tulla sisälle vähäsen lämmitelemään. Oli aika kovat pakkaset ja en ollut viikkoon päässyt liikuttamaan poikaa niin otettiin aika kevyesti.

Laitoin pojalle juoksutuskamppeet ja loimen päälle ja lähdin kävelytämään kenttää ympäri jotta tulisi molemmille hyvä alkulämpö päälle. Juoksuttelin sellaiset 15min ravia ja käyntiä molempiin suuntiin että saisi vähän paikkoja taipumaan. Ei olla vähään aikaan juoksutusta otettukaan niin meni kyllä ihan kivasti siihen nähden. Muutaman kerran poika kokeili että jos jääkin vaan paikalleen tönöttämään niin tuleeko sanomista..päästiin kyllä ihan kivaan yhteisymmärrykseen ja annoin loppukäyntien jälkeen pojan jäädä ilman vermeitä tuulettumaan ulos jos vaikka haluaisi purkaa energioita ja piehtaroida viikon pölyt pois. Viikon kun on ollut loimen alla harjaamatta ulkona niin sen kyllä huomaa karvasta heti, hilsettä pukkaa heti päälle. Tulisi jo kesä niin ei tarvitsisi enää loimitella, olisi kivempi hevosillekin saada mennä vapaammin. Eipä kyllä kovin suuria toiveita herättele nämä ilmat kesän suhteen, mutta kai se sieltä on joskus tullakseen.

Sunnuntaina otettiin pienet kuvaustuokiot Jonnan kanssa, molemmat saatiin hyöty kun Jonna pääsi harjoittelemaan uuden hienon järkkärin käyttöä ja itse sain hienoja kuvia! Kesää odotellessa kun hevoset on tosissaan parhaimmillaan kiiltävissä kesäkarvoissa. Kuvauksien jälkeen käytiin sellaisella 6km hölköttelylenkillä, jossa välissä kahlattiin kunnon hangessa. Oli kyllä ihanaa kun aurinko paistoi, pakkasta olisi saanut olla ainakin 10 astetta vähempi. Nyt onkin muutaman päivän lomailua pojilla, vähän turhan hurjia nämä -25c pakkaset tehdä yhtään mitään, jos loppuviikoksi vaikkapa hieman laskisi.

Alla joitain otoksia

Taas on viikko melkein lopullaan ja ehtii istahtamaan koneen äärelle, kun istuu lentokoneessa matkalla Leville. Tuleva viikko tulee siis olemaan vapaata pojalle, josta tuskin kovin paljoa pahastunee. On se kyllä aikamoinen tapaus, ei voi muuta sanoa

Alkuviikosta tuttavapariskunta kävi moikkaamassa poikia ja tyrkkäsin Jonnan Gh:n selkään, jos vaikka saisi ratsastuskärpäsen taas iskemään. Hieman se taisi iskeäkin ja se oli kyllä ihan oikein, koska juuri Jonna oli se joka viimeistään sai ravikärpäsen iskemään minuun. Tosi hyvin kyllä meni muutaman vuoden tauon jälkeen ja Gh meni myös nätisti ilman suurempia hötkyilyjä. Sitten tulikin pari pitkää työpäivää jolloin en tallille asti ehtinyt ja perjantaina sitten väännettiin pojan kanssa kunnolla kentällä. Kivasti se kyllä toimi, laukannostoissa tuppaa hieman kuumumaan, mutta hyvä vaan kun innostuu. Perjantaina saatiin laukattua useampi kierros vasempaan kierrokseen, joka oli mahtava juttu! Peruutukset alkavat toimia jo jollain asteella selästä käsin ja poika pystyy nostamaan jo ravin pysähdyksestä ja psähtymään ravista. Maastossa olen kokeillut miten lähtee pysähdyksestä laukalle ja kyllähän se lähtee

Tänään otettiin sellainen 10km vauhdikas lenkki pitkillä laukkasuorilla ja ravilla. Ghn mielestä on toisinaan tylsää kävellä maastossa, etenkin silloin kun poika haluaisi ravata. Aina kun Gh yrittää nostaa ravin ja tylsä emäntä selässä pakottaakin kävelemään yrittää poika tehdä täyskäännöksen kotiinpäin “jaahas eiköhän tää lenkki ollut siinä”. Oli kyllä tosi kiva lenkkeillä, pakkasta ei ollut paljoa, tie oli sopivan pehmeä ja aurinkokin pienesti paistoi pilvien lomasta. Helpompi tehdä “hikilenkkejä” kun on hieman lämpimämpi. Talvella on vähän ongelmana kun tekee kovilla pakkasilla hikilenkin päivällä ja hevosta ei viitsi jättää siihen aikaan tönöttämään talliinkaan ja uloskaan ei raaskisi laittaa. Illemmalla on jo niin pimeää ettei kovin pitkää lenkkiä viitsi tehdä, silloin olisi niin helppo jättää hevonen lenkin jälkeen talliin.

Laitoin lenkin jälkeen pojan karsinaan kuivattelemaan loimen kanssa ja liikutin toisen hevosen sillä aikaa. Aikamoisia kahlekuninkaita kyllä karvaiset kaverit voi olla. Olin jättänyt vanhempien pienen Ninni koiran karsinaan siksi aikaa kun liikutin toista hevosta ja Ghn omaan karsinaansa melassiveden ja heinien kanssa. Takaisin tullessa koira tuli talliovella vastaan ja Ghta ei näkynyt missään. Ninni oli jotenkin onnistunut saamaan karsinan oven auki, johon ei hevosetkaan pysty. Ajattelin että Ghkin varmaan vaan makoilee lattialla, eikä sitä sen takia näy..karsina oli ihan tyhjä. Sitten näkyi tuttu pää karsinan perällä olevasta pienestä “jemmakarsinasta” johon kulku on siis Ghn karsinan kautta. Poika oli siis ensin saanut avattua taka karsinan oven, päässyt karsinaan ja vielä saanut jotenkin lukittua itsensä sinne sisään? Sieltä se pälyili ja odotti että mamma pelastaa pinteestä Eläimet osaa aina yllättää. Vein pojan ulos ja se meni tarhaukseen kuin maailman omistaja, hassua sinänsä kun kesällä se oli lauman alin ja nyt se onkin pääjehu joka laittaa jengin ojennukseen. Se ajoi ensin muut pois ja tuli sitten vielä kerjäämään porkkanaa siitä hyvästä.

Alkaa pikkuhiljaa kesä lähestymään kun alkaa talvikarva putoamaan hevosilta, on ne kyllä vaan niin upeita näkyjä kesäkarvassa juostessaan laitumella. Eipä Ghlla kovin pitkä talvikarva ole kasvanut, kun ollut aikalailla loimen kanssa ulkona, mutta pää, kaula ja maha ovat jonkunverran karvaisia

Alkuviikosta väännettiin kentällä yhdessä sannan ja tarmon kanssa, puolivälissä tehtiin vaihto ja sanna meni ghlla. Gh oli aika tahmea kuulemma, ihan kun olisi liisterissä mennyt. Poika ei oikein ole tottunut että muut ratsastavat ja ei kyllä tee yhtään mitään ellei pyydä, raville saaminenkin oli kuulemma työn takana..on se kyllä hassu :D Kenttäilyn jälkeen pysäytettiin hevoset kentälle ja hyvä ettei Gh tullut syliin asti kun se yritti seurata.

On se kyllä aikamoinen persoona välillä, jos sitä ei huvita lähteä lenkille se hienovaraisesti luikahtaa Lakun taakse piiloon tarhauksessa. Nyt on ääni vaihtunut kellossa kun olenkin hakenut toisen hevosen ennen Ghta porkkanan kera lenkille. Nyt hyvä kun tarhauksesta pääsee välillä pois kun Gh tönöttää edessä  hamuten “lenkkiporkkanaa”. Se on kanssa todellista eläinrääkkäystä kun poika ei saakaan melassivettä puolen tunnin köpöttelyn jälkeen, voi sitä hillumisen määrää mikä siitä syntyy Eilen oli ensimmäinen päivä kun poika lähti karsinasta, tähän asti on voinut hyvin pitää ovea auki kun on touhuillut pojan kanssa, joka päivä se on kyllä tunkenut päätään enemmän ja enemmän karsinasta ulos. Eilen kun silmä vältti poika lähti tyynen rauhallisesti kävelemään pitkin tallikäytävää ulos karsinasta. Siinä käytiinkin tahtojen taistelu kun menin työntämään etupäästä poikaa takaisin karsinaan ja se vaan tönötti paikallaan kuin muuli En periaatteesta käynyt hakemassa edes riimua päähän vaan työnsin kaikinvoimin poikaa karsinaan, oli se varmaan huvittavan näköistä kun Gh ei mikään ihan pieni poika ole niin tuuppia sitä karsinaan. Loppujenlopuksi Gh piti päänsä eikä suostunut peruuttamalla menemään karsinaan vaan kääntyi liukkaasti kapealla tallikäytävällä ympäri ja köpötti kiltisti karsinaan. Onneksi on sen verran elastinen poika, muuten olisi varmaan jäänyt poikittain jumiin tallikäytävälle, eipä tullut mieleenkään että se yrittäisi kääntyä ympäri.

Toissapäivänä mentiin ihan kevyesti ilman satulaa lähinnä vain taivutteluja, nauratti ihan kuinka Gh on niin eläkkeellä, se vaan jolkotti rauhallisesti menemään ilman turhia hötkyilyjä. Eilen poika antoi vähän takaisinpäin sille kun olen välillä naureskellut sille kun poika on mielestään välillä niiin eläkkellä :D Mentiin pikkasen vauhdikas lenkki ja otettiin pitkiä laukkapyrähdyksiä isoja mäkiä ylös. Takaisinpäin oli aikamoinen hösötys päällä ja alkoi pieni paniikki iskeä kun mentiin sitten ravilla alas sellainen järkyttävän pitkä ja jyrkkä alamäki ja ei kyllä ollut mitään tuntoa suussa. Gh varmaan hymäili mielessään että vieläkö naurattaa. Eipä siinä auttanut muuta kun olla kyytiläisenä ja toivoa ettei mennä ympäri, selvittiin onneksi hengissä alas. Mentiin tallille ja tein taivutukset ja annoin vähän melassivettä, pientä hikeä oli pukannut vähän molemmille.

Piti napata kuvia tallilla, kun sääkin oli aivan mahtava, mutta patterit eivät sopineetkaan kameraan ja jäi monta hyvää kuvaa ottamatta